Vähän surku oli lähtee rantsusta mut tosiaan.. oli pakko edetä. Marg on siis duunissa sellasessa projektissa joka koittaa elvyttää ja kannustaa pieniä kyliä ja niiden ihmisiä, lähinnä maanviljelijöitä ja käsityöläisiä jatkamaan niillä perinteisillä aloilla. Ne koittaa järjestää koulutusta ja kehitysprojekteja jotta sellasia perinteisiä aloja ja ammatteja olis mahollista säilyttää myös vanhanaikasesti pienimuotosena. Samalla on tietysti tarkotus parantaa kaikkein kädestä suuhunelävimpien ihmisten elämänlaatua kouluttamalla niitä toimimaan ja tuottamaan asioita ja ite kehittämään niitä omia juttujaan mahollisimman käytännöllisiks ja helpoiks. Siihen kuuluu eseimerkiks selllasten kestävien ja tuotteliaiden kasvien ettimistä ja koeviljelylä ja kaikkee...ja tää kaikki tietenki siks, ettei tarttis turvatua myrkkyihin, superlannotteisiin ja geenimuuntelun tai pahimmassa tapauksessa siihen et jättää koko homman sikseen ja alkaa esimerkiks vakituisesti olemaan tekemättä mitään ja dokaamaan, niinku moni (lähinnä mies) tuntuu jo nyt noissa pikkukylissä tekevän. Mut viel ei olla siellä asti.. vasta laguunilla :) Pellot oli palmua, banaania ja esimerkiks papayaa. M sano et paikalliset ei ite syö niitä papayoita, koska niihin peltoihin lykitään niin paljon torjunta-aineita. Onneks matkanvarrella näky myös ekopeltoilua. Joka rivissä oli täsasin välein keltasia isoja muoviarkkeja keppien väliin viritettynä ja ne on voideltu jollain tahmalla mihin keltasesta innostuneet hyönteistyypit jää jumiin :)
Tienvarsimeno on jotenki ihan täysin lähteny hanskasta ja mitä kauemmas kaupungista menee, sitä oudompaa se on :D Joka nurkan takaa hengaa esiin joku eläin..tai mies macheten ja ehkä aasin tai hevosen kanssa, myös pimeellä, ilman valoja tai heijastimia tietenki, eikä siellä mitään katuvaloja todellakaan oo. Ehkä ne näkee pimeessä paremmin ku mä.
Näennäisen yksin kuljeksivia koiria tuntu riittävän aina merenpinnan tasalta sinne kahen kilsan jälkeisiin korkeuksiin asti. Kanoja heiluu jokaisen pienenki mökin ympäristössä ja pihan jatkeena on selkeesti tie. Aaseja, hevosia, lampaita ja vuohia on sillon tällön, joskus koko lauma. Tiellä. Usein ne on sidottu narulla puuhun joka kasvaa siis oikeesti minimaalisella pientareella.. siellä vuorilla sen viel ehkä jollain tasolla tajuaa, ku siel ei oo muuta tasasta paikkaa ku se tie, mut miks pellon vieressäki pitää laittaa tyyppi laiduntamaan siihen tienposkeen? Paluumatkalla yks vuohiparka seiso mutkan takana jossain tosi korkeella vuoristossa ja sen vierestä lähti suora rotko alas jonnekki... ja sen etujalat oli sidottu punasella silkkinauhalla kiinni toisiinsa. Vieressä käveli vapaana muita vuohia, ihanku ne olis halunnu et se kompastelee alas. What?
Pieniä ja isompia kyliä tulee vastaan harvakseltaan ja niis on aina ihan oma meininki. Tyypit kävelee ihan miten sattuu, ajaa ihan miten sattuu ja kai sitä joutuu sitte itekki toimimaan vähän miten sattuu. Taloja on yhtäkkii ihan keskellä ei mitään, samaten Comedoreja eli paikkoja mist saa ruokaa. Mailla halmeilla ei näy kilometreihin välttämättä mitään eikä tie myöskään haaraudu mihinkään.. eli siellä EI OO mitään.. paitsi yhtäkkiä safkamesta. Ja koska siel on ihminen, siel on myös vähintäänki muutama kana, kalkkuna ja koira. Ne on tietty siel sitä varten, et noita teitä ajaa kauhee määrä ihmisiä, mut silti se tuntuu hassulta olla ihan täysin eristyksissä ja pitää tollast mestaa. Jos tääl olis lunta ne olis ihan Hohtokamaa, paitsi jonku kesäleirikauhuleffan lavastuksilla.. "älä mee sinne vajaan yksin" :D haha.
Mut takas varsinaiseen asiaan :) Oli kyllä hienoo ja erikoista päästä mukaan kattelemaan mitä tollasessa pienessä yhteisössä oikeen tapahtuu. Huomasin, että on olemas myös tollanen taho joka järjestää matkoja noihin pikkupaikkoihin, sen nimi on Mexico desconocido, ei siel kyl mitää noit ihan pikkumestoja näkyny suoraan, mut jotain reittihommia oli ainaki mis kierrellään eri paikoissa. Väistämättä tulee machetemiehet matkalla vastaan olkihatut päässä ja luultavasti kokovalkosissa asuissa ;)...paitsi et naiset on eri näkösiä eri mestoissa, niiden asut vaihtuu heimon mukaan. Pienissä eristyneemmissä paikoissa ne käyttää vielä paljon perinnekuteita. Deconocidolla oli tarjolla myös ekomatkailukohteita :)
Ja sitten.. :) comedorissa pysähtymisen jälkeen päästiin perille San Juaniin. Comedor, mis pysähdyttiin oli koristeltu yhes kuvas näkyvillä pilleistä tehdyillä kukkasilla :) Sil myyjätytöllä tais aika välillä käydä pitkäks, se oli askarrelu ne varmaanki telsusta tuutanneen telenovelan mainostauoilla :)
San Juan on tosi pieni paikka, about 3000 asukasta hajaantunena pienen keskustan ympärille. Keskustassa oli ehkä kymmenen korttelin verran taloja, paljon pieniä kauppoja kuitenki, koska sinne oli tullu jossain vaiheessa kaupustelukielto. Kaupustelijat ei saa tulla sinne enää ku tietyinä päivinä, ni paikallisilla on enemmän mahiksia saada elantoo kauppojen pitämisestä. Melkein jokainen tuntuki myyvän jotain, talojen ekassa huoneessa oli kauppa tai esimerkiks baaritiski ja taaempana + sisäpihalla koti.
Kuvassa vallitsee aamuinen "rauha". Kuvahan se kertoo ne 1000 tarinaa, mutta kuten Alma ennen matkaa jossain veiheessa mainitsi, siitä puuttuu ÄÄNI :D Himassa San Felipessä on kuitenki hiljasta ku suomalaisessa kirjastossa jos tähän kylään vertaa. Me tultiin mestoille alkuillasta ja majotuttiin Margin kaverin Letin kotiin. Se oli aivan loputtoman kultanen typpi, se oli ensinnäki laittanu meille paikat sen omaan himaan ja meni ite nukkumaan parin kortelin päähän mutsinsa taloon, eikä se ollu tarkotus, et se joutus evakkoon, mutta se ei suostunu kuuntelemaan edes mitään muita ehdotuksia. Margaret on siis käyny San Juanissa jo neljä vuotta parin kuukauden välein sen projektin takia, ni se on tutustunu paikallisiin aika hyvin, ekaa kertaa kuitenki nyt Letin luona yöpymässä. Talo oli tosi söpö. Siellä on aika paljon kuumempaa ku tääl Oaxacassa, suunnilleen kymmenen astetta, ja kosteeta myös, ni talot ei oo tietenkään eristetty, katonrajassa on isot raot ja seinissä on koristetiilillä tehtyjä ilmareikiä. Tulevien öiden äänimaailman läsnäoloprosentti kasvo aika hyviin lukemiin varmaan just siks ;) Jep jep.
Asetuttiin sinne Letin luokse ja mentiin aikasin goisii, ku oltii ihan poikki kaikesta matkailusta.. ja mä myös ilmastosta. Puuh, helle! Maisteri esittää, Casa de Leti:
No joo... kolmelta heräsin siihen et luulin jonku pelaavan koripalloo meiän seinää vasten :D herää ehkä kysymys, miksi? Mut unissani vaan koitin yhdistää sitä paukutusta johonki :D Myöhemmin päivällä mut ohitti kadulla pari kundia pompotellen koripalloja ja täytyy sanoo et aika identtinen oli saundi...Seittemältä en enää jaksanu kuunella, tai siis koittaa nukkua enempää, ku heräsin taas, ehkä neljännen kerran.. sama pauke jatku vaan. M oli käyny joskus neljän aikaa kattomassa et mitä hittoo siel oikeen tapahtuu ja mysteeri selvis. Naapurissa oli lihakauppa ja ne oli lahdannu lehmän kolmelta aamuyöllä, koska sillon on kaikkein viileintä. Nyt siis tiiän, et kokonaisen lehmän palotteluun käsin lihaveitsellä ja ehkä matchetella menee noin neljä tuntia, ja et tropiikissa se kannattaa alottaa ajoissa, ettei mee liha pilalle. Onhan siinä järkeä.
Lihalorenzon lisäks siinä pyöri tietty koko yön iso koiralauma tappelemassa mahiksesta saada makupaloja. Tän lisäks siellä (kuulemma sen takia et niillä ei oo puhelimia eikä lehteä) alko kuuden aikaan kiertää auto... niitä muutamaa korttelia.... jonka katolla oli kovaääninen ja nainen kailotti täysin Bladerunnermainosmaisesti jotain pölinää sinne taukoomatta tosi kovaa. Se mainosti kuulemma tacoja. Tää tapahtuu siis joka ikinen päivä..eiks ne jo tiedä et se tekee niitä joka aamu? Argh :D Onneks lehmä palotellaan vaan keran viikossa ;) Kailotus kuulosti must ihan kiinalta ja käviki ilmi, et siellä melkein kaikki puhuu Mixtecoa. Tapasin monta ihmistä jotka ei puhunu ollenkaan espanjaa. Inkkarikieli oli hauskan kuulosta (paitsi siinä kuulutuksessa ;)
Noi kuvassa näkyvät riu'ut on kiinni Letin takapihan aidassa,otin kuvan siit yli. Sen jälkeen menin kysymään paukuttajalta, et saanko ottaa siitä kuvan,ku luulin et se vaan pelaa koripalloa ;) Se nauro mulle, tietenki, ja anto luvan.
Täs vaiheessa ekassa kyläkuvassa näkyvä talo oli muuttunu Reggaetonluolaks, sillä asujalla oli takuulla myös subwoofferi koska bassot tuntu mun sänkyyn asti :D Musa soi läpi päivän, mut ei mua se kyllä haitannu :D En kyl ollu titenkään koko aikaa myöskään nukkumassa, hehe.
Aamulla Leti vei mut sen mutsin taloon ja se oliki vasta paikka! Autentico jos jotain, sen äiti oli siellä keittiössä puuhaamassa ja mä jäin sinne itekseni ihmettelemään noin tunniks ku Leti kävi asioilla. Me oltiin lähössä käymään lähellä olevilla pienillä vesiputouksilla asioinnin jälkeen. Odotellessa oli edessä autenttista espanjankielen oppituntia ja tamaleksien valmistuksen seurantaa kahvikupin kera, ei voinu pistää pahakseen :) Siellä keitettiin kahvi muuten silleen, et ne ensinki tietenki jauho omalla pellolla kasvetetut kahvipavut ja sitte lisäs sinne Panelaa, joka on sokeriruokosokeria. Ruo'ot puristetaan (tai siis Letin isä hakee myös omalta pellolta soreriruo'ot, ja puristaa ne ite, tietty! :D) ja neste otetaan talteen, kääritään vähän jähmetyttyä palmunlehtipunoksen sisään pötköks ja sit kuivataan. Panelaa laitetaan aina kahviin mukaan, ni se on aina makeeta. Nam! Mutta siis..saanko jälleen esitellä esitellä: Casa de la Mamá de Leti :)
Tamales on siis ruokalaji, tuolla rannikolla ne kääritään melkein aina banaaninlehteen ja sisältö vaihtelee ihan sen mukaan mitä sattuu olemaan ja mistä tykkää, näissä kuvissa olevissa on lihaa (ei kuulemma sitä kaveria joka paloteltiin yöllä) mut söin myös esimerkiks sellasen mikä oli pelkkää tuoremaissia ja taikinaa. Kaikki hyviä :) Alusta alkaen juttu menee siis niin, eka tehään maissijauhoista taikina, joka sitte levitetään käsin siihen putsatulle banaaninlehdelle, sen päälle kauhallinen täytettä (täs tapauksessa valmista lihakastiketta) ja sitte se kääritään kiinni, laitetaan kattilaan höyrystymään. Pohjalla vettä, sit teline, ettei ne lillu vedessä ja telineen päällä viel ennen tamaleksia pari banskunlehtee, ettei varmasti pala pohjaan :) Puol tuntia ja sit on valmista! Kun sen käärii auki, se takina on kypsyny siihen täytteen ympärille ja se pysyy kasassa, sit vaan pehmee tortilla käteen ja syömään :)
Casa de Mamá oli tosi perinteinen, keittiössä maalattia ja hella toimi tietenki tulella, avotuli keittämiseen ja vieressä pieni savinen tulisija jonka päällä metallinen matala levy, tortillojen paistamista varten. Kuvassa missä äitee tekee hommia näkyy myös banaaninlehtien alla kivinen maissinjauhamisalusta :) Ensin lihamyllyllä ja sitte lopuks hienommaks käsin. Voilaa.
Keittiöstä oli ikkunan kautta näkymä kylille ja ovesta pääsi takapihalle. Ikkunasta lensi ulos tiskivedet, koska viemäröinti ei oikeen kuulunu asiaan. Letin talossa oli kyl putki mitä kautta vedet meni ulos :) Mut juu, siellä asu pari koiraa ja kanoja, iso kana pelkäs mua ja yritti hipsiä piiloon, mut sain sen kiikkiin kuvaan ;) Pikkukanoilla oli omat mestat isommille ja pienemmille pihan perällä. Koirat hengaili kaikki tietenki vapaana, mulle vähän muristiinki ekana, ku olin ihmeellinen kaupunkilaisvieras, mut seuraavana päivänä Letin Gina-koira seuras mua jo himaan. Se lupas antaa sen mulle jos haluun viedä sen kaupunkiin :D Koirat on vahtikoiria ja ne meni ihan sekasin mun antamasta huomiosta ja istu vaan vieressä pää sylissä, laitto nenän mun nenää vasten ja katteli silmiin haltioituneena, ku irtos rapsutusta. :)
Letin perhe tuntu olevan älyttömän toimelias, ja tietty pitääki olla jos ja kun se on mahollista, niillä oli oma plantaasi missä kasvo ainakin kahvia ja sokeriruokoa, ehkä puuvillaa ja varmasti vihanneksia. En päässy käymään siellä, ku isoisällä ei ollu aikaa kierrättää, mut ei se mitään, antimetki sano jo paljon :) Mamá piti olohuoneen seinästä avautuvasta luukusta pientä myymälää, ne myi omia kasvatuksiaan, esimerkiks sitä panelaa, mut myös bissee. Leti ei tykänny siitä yhtään, koska kännäily on siellä miesten keskuudessa tosi iso ongelma. Mut mamá oli selkeesti bisnesnainen ;) Oluen myynnin seurauksena seuraavana iltana siinä rappusilla nukku joku mies, seki vissiin oli ihan luonnollista, koska kukaan ei edes koittanu ajaa sitä pois :D Olkkari oli heti sisääntullessa ja siel oli riippumatto ja kuvakavalkadi, bisselaatikoiden vieressä seuraavassa huoneessa, mist oli se luukku ulos, oli seinäalttari. Itseasiassa kaikissa huoneissa tuntu olevan sänky, et en ees tiedä mikä niist oli olkkari ja mikä makkari. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti