Odottelin tietoja et tuleeko ne rukit vai ei ja sitte Margaret ilmotti, et ne on matkalla et nyt mennään :) lähettiin kuljetusfirmaan ihmettelemään et koska ne on perillä asti ja onneks ne tuli tunnin sisään ja päästiin matkaan. Se ei haluu ajaa pimeellä, minkä mä taipaleen kahteen kertaan läpikäytyä ymmärrän täysin..(eri tietä, mutta ihan sama tässä mielessä, ku vuori on ylitettävä joka tapauksessa...) Matkaa ei taida olla Oaxacasta Puerto Escondidoon ku vaan 240 kilsaa mut koska se on niin kippuraista se tie, sinne kesti ajella lähemmäs 7 tuntia, aika hulluu :D ja sitäpaitsi siin tiessä oli niin kauheita kuoppia, et niistä tuli varmaan 10 kilsaa lisää matkaa saman tien. Mut ei mitään välii, oli niin hienoja paikkoja ja onneks ei tuu huono olo ja huippuhienot maisemat oli vaan ihan liian hienoja et edes olis huomannu keikkuvansa jossain about 2200 metrin korkeudessa ilman turvakaidetta.. vähä ku ois ollu pienessä lentokoneessa ;)
Alkumatkalla oli myös ihan kivoja maisemii.. agavepeltoja ja muuta. Pienenevät kylät oli kans hauskan näkösiä ja tiellä tuli vastaan vaikka mitä.. varsinki paljon avolava-autoja joiden kyydissä killi paljon jengiä.
Matka meni tosi nopeesti, ku oli niin paljon tuijoteltavaa ja koska palattiin eri reittiä ni paluumatkallakaan en nuokkunu kymmenestä tunnista ku ehkä kaks ;) Aluks mietittiin että mihin me sinne rannikolle suunnataan, mut mä kelasin et on parempi antaa kuskin päättää ku mulle oli ihan saman minne mä meen, kuhan pääsen sinne asti. Puerto Escondido oli sen takii paras valinta, et me mentiin rannikolle vaan yheks yöks ja seuraavana päivänä piti jatkaa matkaa San Juaniin, ja se oli sitä ajatellen järkevämpää, koska sinne oli rannalta vielä sitte matkaa kolme ja puol tuntia. Mut enneku päästiin vuorien yli, ajeltiin siellä korkeuksissa pilvien keskellä, aika hienoja fiilareita :) Mä oon aina tykänny olla korkeella, vaikka päätä kyl alko vähä särkee ja korvat meni lukkoon ku oltiin niiiin ylhäällä :) Ilmasto vaihtu aika hyvin myös kuumasta viileeseen ja puut kukkivista hedelmäpuista ja muista tollasiin etelän pitkäneulasiin mäntyihin ja sitä rataa :) Kaunista kaikki tyynni.
Me päästtiin tosiaan vähän ajateltua myöhemmin liikenteeseen ku ne rukit viipyili, ja päästiin perille vasta pimeen tultua, täällä alkaa ilta pimenee puol seittemän mais ja sit se musteneeki silmissä. Ajettiin suoraan yhelle hotellille mitä oli kateltu etukäteen netistä, siel oli tilaa ja kahen hengen huone makso 300 pesoo.. eli 20 euroo.. ei paha, kympin per nenu ;) Tyynimeri oli siellä odottelemassa, ihan niinku pitiki, vaikkei sitä niin hyvin havainnukaan, paitsi äänen perustella, sillon illalla pimees ;)
Käytiin viemässä kamat huoneeseen ja lähettiin saman tien keskustaan syömään ku oli kauhee nälkä. Meno oli aika surffinen ja turisticotico, ilma aivan sairaan paljon kuumempaa ja kosteempaa ku tääl himamestoilla. Vaati vähän totuttelua... (ja päivällä aurinkorasvaa). Ruoka oli ihan jees, mut jeessimpää oli syödä sitä ravintolapöydässä hiekkarannalla ja kuunella livemusaa :) Olo oli kyl aika kokonaisvaltaisen hieroutunu sen seittemän tunnin rytistelyn jälkeen et ei jaksanu kauheesti riehakoida, pari olutta ja yks mezcal piti kuitenki maistaa ja pysytellä hereillä vaikka väkisin sen aikaa :D sit viereen pelmahti jengi ruotsalaisia turisteja mikä ihan vähän latisti mun tunnelmaa ;) Suomea en oo onneks vielä kuullu missään missä en olis halunnu, skypeä ei lasketa mukaan, hihhi.
Seuraavana päivänä mentiin sit suoraan rantaan je hengattiin siellä koko päivä. Onneks seuralainen oli käyny mestoilla ennenki ja ties tommosen pienemmän rannan, sellaset megapitkät loppumattomat biitsit tuntuu olevan automaattisesti aina tosi turistirysiä, en tykkää. Toi oli ihan täydellinen, ei paljoo ihmisiä, pieni kahvila ja puhdasta ja... sanatonta meininkiä.. tyynimeri on ehkä siistein meri tähänastisista. Ihan mielettömän kaunis ja suolanen myös. Aamulla aallot oli vähän rauhallisempia mut sit ne ylty aivan mielettömiks, ei ihme et siellä tykätään surffailla, täydellisimpii kierreaaltoja varmaan saa hakee. Jättiaalloissa uiminen ja lilliminen on kans vaan niiiiiin siistiä :) Hyvä imu niis oli myös, mut ei vaarallisen, viereisillä rannoilla ei saanu kaikilla edes uida, ku virta olis saattanu viedä mennessään, mutta toi oli niin suojanen laguuni, et siellä sai olla ihan rauhassa senki puolesta. Mmmmm.
Meil oli vähän kurjan kiree aikataulu Margaretin duunin takia, et jouduttiin poistumaan aalloista jo kahelta. Siihen mennes mä olin ehtiny jo käristyy terveysrajoille ja olla tunnin Tequila- nimisen purkin kyydissä kattelemassa jos löytyis merikilpikonnia. Löyty. En perusta kyl mitenkään siit et ne nosti sen kaverin siihen paattin, ei se voinu siitä tykätä :( mut onneks se kuski edes koitti vähän valistaa tietoutta ja kertoo tyypeistä. En tietty ymmärtäny kaikkee mu se puhu epsanjaa mutta tarpeeks kuitenki. Paikalliset meni viel ottaa ittensä kanssa kuvia sen paran viereen eikä se diggaillu siit ollenkaan.. sit ku mä en menny ni se huikkas sielt et "oe, Finlandia!" ja koitti saada mua kans sinne mut en mä suostunu, otin vaan kuvan pelkästä konnasta. Parempi niin ni se pääs paikallisten lääppimisestä nopeemmin eroon, ne ei ollu kauheen kunnioittavia :( Onneks ne päästi sen sit pian takas veteen kuitenki. Ens kerralla pitää mennä silleen, et on aikaa tehä joku tollanen turistirysäkeikka aamulla, koska ne tekee niitä bongausretkiä vaan aikasin... silleen et näkyy delfiinejä, kilpikonnia, valaita ja rauskuja :) Nytki mä näin yhen valaan pyrstön :)
Tahtoo rauskun! Siis kaveriks. Katsottavaks.. onneks niit ei pysty nostaa veneeseen.
Ajattelin suuruudenhulluudessani et ehkä kuitenki jaksan kirjottaa kaiken mitä mun matkalla tapahtu, mut ei se ny onnistu :D silmä luppaa ja muistiki toimii varmaan vähä huonosti :P Palaan asiaan ja siihen sisliskoon huomenna... piilomaan pikkuaasin tyylin.. se selviää ensi keralla. Jos pari kukkaa viel tähän loppuun kiusaks laittas... ja mantelipuun (ei niit syötävii) joka on kattonu parhaaks kasvattaa itteleen tupeen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti