Maisterin ruokanurkkauksessa tänään: Chapulines eli Paahdettuja hyönteisiä.. mm ;)

Mietin et ei mulla oo mitään uutta sanottavaa ja sit tajusin kaamean totuuden ;) söin eilen chapulineksei :D Hahah. Äiti rupes heti yökkimään skypessä ku kerroin sille. Mut se luuli et ne oli sellasia isoja, en usko et haluisin koskee niihin kuitenkaan. Ans kattoo. Mut nää tyypit oli oikeesti aika hyviä. Rapsakoita ja maistu soijalle ja chilille, ei se voi olla pahaa. Konsistenssiki oli iha jees, yhdistettynä guacamoleen ja tortillachipsiin. Ainoo mitä mietin oli, et toivottavasti ei jää jalkoja hampaiden väliin :D Auts. Eihän toi salamalla otettu lähikuva kauheen miellyttävä noin niinku ensiajatuksena oo, mut pitäähän sitä kattoo mitä oikeen suuhunsa pistää.. siel oli niin hämärää ettei meinannu nähä muuten mitään ;) Kuvassa ne tyypit on tossa pienessä pannussa, ne tuli pöytään kuumina.

Olin siis ulkona uuden tyttökaverin Ferin kanssa, oon ollu jo aikasemminki, mut viimeks oli vasta puhetta täst kyseisetä ruokalajista, se tykkää noist kauheesti ni olihan munki pakko maistaa ku se hehkutti. Se anto mulle eka vaan yhen kokeiltavaks :P Mut tosiaan,ei ollu pahaa :) Ne on paikallinen herkku, en tiiä syödäänkö niit juurikaan muualla ku täs Oaxacan alueella.

Mezcallin kanssa tarjottiin minilimejä ja suolaa... matosuolaa ;) Siinä on suolaa, chiliä ja sitte niitä matoja kuivattuna ja jauhettuna, mitä joskus näkee Mezcal- ja Tequilapulloissa. Enpä olis tätäkään tienny ellen ois kysyny. Kaikkee sitä.

Mukana oli myös Ferin poikaystävä ja sen duunikaveri, ne on lakimiehiä, minkä huomas käteväks siin mieles, et ei tarvinu ite maksaa. No ei vaan, mut tuntuu olevan tapana et miehet hoitaa laskun jos yhessä ollaan, en pistä hanttiin. Vink vink. Sit meil oli mukana kans niiden minimaalinen chihuahua :) Nimi ei jääny päähän millään, vaik kysyin sen kolme kertaa, mut suomeks se tarkotti marmorikuulaa. Siit oli vaikee saada tarkkaa kuvaa ku se hörhötti taukoomatta niin paljon. Mä luulen et se oli ollu muutaman tunnin yksin kotona, ni oli vaan liian hankalaa rauhottuu ku kerra pääs ihmisten ilmoille ja sai uusii faneja :)

Kuula istu melkein koko illan mun sylissä pöydän alla ja kotimatkalla se nukahti mun syliin autoon. Ku menin ulos, se jäi tassut ikkunaa vasten kattomaan et mihin se nyt oikeen menee, mä haluun mukaan! :) Mulle luvattiin se oneks lainaan aina välillä. Paras juttu oli se, et olin ihan karvoissa ja se nuoli mun naamaa aina ku tarjoutu tilaisuus, eikä mulle tullu mitään allergiaa! Ihme! (Tai sitte hyönteissyönti tosiaan kannattaa jos se kerran taianomaisesti poistaa allergian :D)