tiistai 18. tammikuuta 2011

Helmiä uunissa :)

Tänään matkasin toista kertaa lasipajoille autokyydillä ja sain tehtyä ekat helmet :) Huomenna näkee millasia niistä tuli, mutta työskentelyvaikutelma oli aika sympaattinen... Piirtelin eilen vähän jopa suunnitelmia etukäteen (en muista koska olisin viimeks piirtäny jotain ja sitte oikeesti tehny sen). Laitan tähän pari luonnosta, ni voi sitte huomenna vertailla :D hihi. En mä tehny ku 10 eriväristä kalloa, ku ekat kerran on, parempi ettei tee liian montaa jos ne näyttääki hölmöiltä.. ihanku se nyt muka olis mahollista ;) Oli itseasiassa aika jees, että jouduin harhailee siellä museoissa itekseni ni sain hyvii kuvii kalloista ja näin niin paljon taas lisää meksikonväristä tavaraa, et ei ollu kauheen hankalaa antaa itselleen valaistua minkälaisilla helmillä sitä pitäs tekeminen alottaa. Tutkailin vähän kuolleidenpäivän matskua kans netistä..noi on tollasia perusolemukseltaan perinteisiä El dia de los muertos- karkkipääkalloja. Kukkasia silmissä, kirkkaita värejä ja sitä rataa.

Toinen lasipaja, eli se varsinainen puhallusmesta oli edelleen ilman isäntää ja uunit kylmiä, et en tiiä koska sinne pääsis puuhastelemaan, mutta hyvä et ainaki helmiä saa tehtyä jo nyt. Siellä on vissiin ollu jotain ongelmia, koska sen piti olla eilen jo auki.. mut eiköhän sinnekki ehi vielä aikanaan. Onneks mulla on 4kk, kahdessa en olis takuulla ehtiny saada paljon mitään aikaseks, ku tääl on aikalailla letkeemmät aikataulut ku himassa. Toisaalta, puhuttiinki jonku kanssa jossain vaiheessa, et se on joskus vähän tylsääki jos kaikki toimii aina niinku pitäs :D Ei tuu samalla lailla vaihteluu, eikä joudu keksii vaihtoehtosia ratkasuja ongelmiinsa, jos pääsee aina heti tekemään kaiken automaattisesti. Mutta joo, on se kivaa puuhastella, alkoki olla sellanen olo, et pitäs päästä näpräämään jotain jo oikeesti, eikä vaan mietiskellä asiaa ;)








Pajat on sellasen teollisuusalueen sisällä ja käveltiin pajalta toiseen aika hylätynnäkösen alueen läpi. Ku olin vähän aikaa kävelly tajusin mitä siin oli ollu.. värikynätehdas :D nut siinä oli lähinnä kasoja, laatikoita ja tynnyreitä täynnä kyniä ja kumeja, tosi hassu paikka.






Ite Gorilla Glassin paja, missä niitä helmiä teen, on kiva. Avara ja.. öö avara :D täällä tuntuu olevan kaikki paikat ja talot puolet isompia ku himassa.. mut toisaalta, ei niitä tarvii samaan tahtiin talvisin lämmitääkään. Siellä on paikka 12 tekijälle tehä yhtä aikaa hommia ja mä sain yhen vapaan paikan käyttöön :) Sieltä löytyy kaikki tarpeellinen. Myös helmienjäähdytysuuni jota en tienny olevan. Aika bueno. Ja kaks koiraa :)En vielä tiedä mitä toi tekeminen maksaa per päivä, mutta ei sen kauheesti pitäs olla, niiden pitää laskeskella keskimääränen kaasun- ja hapenkulutus per istumapaikka ja sit saa tietää. Yks juttu mitä suomessa ei viel oo tullu vastaan on se, että noissa polttimoissa on jalkapedaali, mistä liekin saa polkasemalla työskentelykuumuuteen. Muun ajan siinä palaa vaan pilotti (tai mikä sen nimi ikinä sitte suomeks onkaan) mutta tosi hyvä systeemi ja säästää oikeesti paljon kaasua ja happea. Vink, vink vaan. Jos mahollista on, ni omaan pajaan duunaan ehdottomasti samanlaisen. Turha tuhluutus on niin turhaa! Pitääki ottaa kuvat ja kysellä tarkemmin viel niistä säädöistä, ni saa vähän yksityiskohtasempaa oppia aiheesta :)










Eipä tänään kai sen enempää oo kerrottavaa.. tuli puuhasteltua sen verran, etten ehtiny bongaa muita luontokappaleitakaan ku yhen liskon, joka oli liian nopee kuvattavaks.. ja toisen lasipajan hurjan kissan :D se on se pieni tyyppi josta oli kuva kiehnumassa mun jaloissa aikasemmassa jutussa. Koira jostain syystä pelkäs sitä ja se oli aika hellyyttävä näytös. Toinen oli ihan pörhee ja hurja, kaikessa 15 tai 20 sentin säkäkorkeudessaan :D aika suloinen tyyppi.

Takastulomatkalla oli sellasetki Miami vice-maisemat ja auringonlaskut, ettei paremmasta väliä. Tää on kyl upee paikka, vuorten keskellä laaksossa... ihan mahtavia maisemia, minne vaan katteleeki. Joku päivä lähen yhen tutun opastamana kiertelee noita vuoristokyliä, mitä tässä on lähellä, ni saan otettua viel vaikka millasia postikorttikuvia, oottakaas vaan. Näistä tänpäiväsistä on kuitenki suosikki toi värikynävarjokuva. Ei tollasta keksis tehä mitenkään ellei sitte vaan osuis vahingossa keskelle hylättyä puukynätehdasta :D Nyt mä lähen Margaretin luokse syömään jotain ja juomaan lasin viiniä :) Se on se, kenen kyydissä ajelen pajoille ja takasin. Ei muuten suostunu ottamaan kyydittelyistä bensarahaa, ni sovittiin että voin maksaa sille helmillä. Vaihtotalous kunniaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti