Juu, täällä ollaan Oaxacassa takasin ääkkösten, toimivan netin ja toivottavasti terveiden ja muistiaan menettämättömien ihmisten parissa ;) Ei tosiaan menny ihan suunniteltuun putkeen, mutta aina sitä kuitenki jotain jää käteen ja yleensä jotain sellasta, mitä ei olis suunnittelemalla saanu. Palasin pyhimyskorttien, uusien tuttavuuksien, helyjen ja valokuvakasan kanssa :)
Jättikaupungista näin ehkä 0.001% mutta oli seki jo jotain, vanha keskusta oli täynnä ihanii taloja, osa kunnostettuja ja osa niin huonossa kunnossa että räystäistä kasvo pieniä puita. Muuten se ympäröivä osa oli sellasta samantyyppistä ku täälläki, yks- tai kakskerroksisia enemmän ja vähemmän rähjäsiä taloja.. joka paikassa seiniin maalattu mainoksia... pyykkiä, ihmisiä, asioita ja värejä ympäriinsä niin paljon et ei meinaa tajuta. Äänimaailma oli Oaxacan outskirtsien eläimellisen enemmistön sijaan lähinnä suoraan Blade Runnerista. Siellä kierteli jotain mainosautoja kajarien kanssa ja tuli ihan mieleen runnerin kohtaus missä se japanilainen valomainostaulunainen toistelee sitä sen lausetta. Pillit soi ja valot välkky. Kaupunki.
Seuralaiselle kävi tosiaan kalpaten, mutta lähin sitte kuitenki vähän tutkimaan paikkoja. Ekaks ku nousin ylös metron sokkeloista, eteen kohos valtava katedraali ja menin sinne. Mulle on nyt käyny monta kertaa jo silleen, et oisin halunnu kuvaa ja sitte ei saakaan. Osuin tonnekki sisään just parahiks menojen aikaan ja oisin jakanu vähän katolista meininkiä kuvien muodossa, mut ei voinu. Teidän on tyytyminen miniatyyrirukouskorttien kokoelmakuvaan krääsäkaupasta. Jokaisesta pyhimyksestä on omat korttinsa, ja jokainen on erikoistunu auttamaan tiettyihin ongelmiin... raha-, mies,-sairaus... mikä vaan. Etupuolella on kuva tyypistä ja takapuolella asiaankuuluva rukoussetti. Jep jep. Ne kuvat on vaan tosi hienoja, ja niit on loputtomasti. Sen takia täällä kuulemma myös paukutellaan ilotulitusraketteja harva se päivä, koska aina on jonkun pyhimyksen juhla.
Sit muutama kuva sisätiloista :) siellä oli kamaa neljässä kerroksessa joten en viitti alkaa liiottelee ja laitan vaa muutaman ... vaikka kaikki oli kyllä tosi hienoja et tekis mieli tiety laittaa kaikki, hihi :) Noi tän setin toiseks- ja kolmanneksviimeset pääkalloset on naamareita, mitkä on tehty oikeista kalloista. Tekeeki heti mieli mennä naamiaisiin ;) Pöö vaan.
Sellasta. Sitte seuraavaks inkvisition kauhukammioon ;) sielthän tosiaan ei olis saanu ottaa kuvia, en tajua oikeen miks, ku kaikki oli niin selkeesti lavastettua toimintaa.. ja onhan se kuitenki kaikessa järkyttävyydessään puhdasta historiaa...mutta kerkesin kuitenki yhen ottaa ennenku se munkki kävi hätistelemään. Kuvassa on meneillään tollanen ekan tason kiltimpi kidutus missä miestä roikutetaan jalkapuusta pää alaspäin. Sit jos ne syyttömät parat oli sitkeitä eikä alkanu tunnustaa ni siellä oli kyllä tarjolla todella älleröitä laitteita ja keinoja "totuuden" tunnustuksen ulossaamiseks. Meininki alko mennä aika todella sairaaks.. ja viimesimpinä tuli tietenki noitaroviot. Inkvisitiotuuttauksen jälkeen kävin viel tuijottelemassa kummallisenmuotosia pääkalloja ja muuta outoo siel lääketiteellisessä. Freaky freaks.
Vietin tosiaan kolme yötä kaverin luona lastenhuoneessa ja meinas tulla vähän friikki olo, sillä on siis 5-vuotias tyttö. Hengailin siellä lelujen seassa sitte muutaman päivän. Asunto oli aika makee, vaikkaki ihan järjettömän kylmä, puistattaa ajatellakki.. johtu varmasti siitä, että talot on täällä pikkasen erilaisia ku Suomessa..Tuolla oli ulkoseinistä about 80% lasia.. yksinkertaset lasilevyt ja kulma silikonilla tiivistetty :P hui. Hienon näköstä ja tosi valosaa, mut pariin otteeseen tunsin ihan selkeesti ku koko talo heilu..ja mietin et miten se pysyy kasassa. City on aika huonossa paikassa maantieteellisesti. pienii maanjäristyksii on aika paljon ja vajoomia, melkein kaikki vanhat rakenukset oli ihan kallellaan suuntaan tai toiseen, eikä siis oikeesti mitenkään vähän! Kun käytiin yhessä raflassa syömässä ja kahvilla, olo oli ihanku ruotsinlaivalla ois heilunu, ku lattia vietti varmaan puol metrii jo siin yhessä ruokasalissa. Järistyksien lisäks, asiaa ei auta se, et se keskusta on rakennettu suurimmalt osin järven tai ilmeisesti sadekautena vuorilta valuvan veden reitille ja siellä on ollu ainaki aikoinaan jatkuvasti tulvia.. ja pehmeneehän se alusta kivasti jos se on märkä. Siitä temppelirauniokuvasta, missä on se pääkalloalttari saa vähän osviittaa.
Ku otti kuvia, ni ilmasta kyl huomas, et siinä oli melkein koko ajan sellanen harmaa huntu, vaikka tilanne onki ilmeisesti parantunu aika paljon aikasempaan saasteiluun nähden. Näin ne ainaki ite sano, mun on paha mennä väittelee, mut harmaata oli joka tapauksessa
Toi asunto missä olin vieraana oli kolmessa kerroksessa, sinne meni elokuvatyyliin oma hissi ulkoota suoraan eteiseen ja ulko-ovella oli ovimies avaamassa porttia 24/7. Meinasin huolestuu jo, ku emäntä tosiaan joutu jäämään sinne sairaalaan (ja on vissiin siel vieläki, mutta onneks enää tarkkailtavana, et olo on jo parempi, ja ku saa selville syyn kurjuuteen, ni seki aina helpottaa.. tietää ainaki mistä johtuu ja mitä voi tehdä) ku lähin ulos illalla. Tuli siin mieleen, et onkohan se ovimies siellä oikeesti aina ja ku kysyin, ni tuli vastaus että: "On se siellä aina, mutta joskus se nukkuu, et paukuta sit vaan kovempaa" :D Onneks siel oltiin kuitenki hereillä, ettei tarvinu herättää koko taloo mesoomisella.
Siellä oli siis sellanen meininki, että kukaan jolla on auto ei kävele minnekään, eikä laiskuttaan, vaan siks et se on aika hasardia. Kadut on joissain paikoissa ihan tyhjiä, lukuunottamatta sitte jotain muutamia tyyppejä, ja niist ei sit tiiäkkään mitä ne saattaa tehä. Kyllähän me siellä tietenki käveltiin baarista toiseen, ku oli enemmän jengiä mukana, mutta esimerkiks mua ei jätetty seisomaan minuutikskaan yksin siihen portille ilman että katottiin perään et pääsen sisään.
'
Hyvästä seurasta ja huolenpidosta johtuen ei tuntunu missään vaiheessa siltä, et olis pitäny pelätä mitään. Ei mua kuumottanu yksin siellä metrollakaan ajella, vaikka ruuhkasempaan aikaan se oliki ihan tukossa. Ei stadista sellasta ihmismassaa tietenkään löydy mistään. Joutu hyppäämään virtaukseen jos halus ulos tai sisään metrovaunuun.
Tuli kyl sellanen olo, et se mun toinen uus tuttavuustyttö vähän pelkäs. En sitte tiiä. Se on vielä kotosin Mexico Citystä mutta ilmeisesti sekään ei sitte oo liikkunu vaan kahestaan kenenkään kanssa kaupungilla kauheesti pimeentulon jälkeen..tai ei se se pimeys ees oo, vaan se, et ku kaupat menee kiinni, ni kaikki sellanen normi kaupungilla asioiva jengi häipyy ja jäljelle tuntu jäävän hullu määrä kaikkee firabelimyyjiä ja alko kamala härdelli. Musaa, huutoo, paljon laittoman kaman myyjiä (joden vieressä seiso monta poliisia pyörittelemässä peukaloita :D)... ja silleen. Nyt muistin, et luin jostain oppaasta et jos tuolla rannikolla heiluu biitsillä yöllä ja vaikka juo bissee tai jos on esimerkiks jonku pollarin mielestä liian siveettömästi pukeutunu tai pussailee, ni saattaa saada jotain utopistisia sakkoja, siin sanottiin, et poliisit saattaa olla usein hankalampia tapauksia ku mitkään paikalliset pikkurikolliset. Hmm. Joo. Pitää pitää mielessä...
Mut joo, kai se on samanlaista kaikissa isoissa kaupungeissa. Ei ehkä poliisien, mutta iltasin yksinliikkumisen suhteen. Ehittiin käppäilemään ja kattelemaan aika paljon kaikkee kivaa kuitenki myös ihan päiväsaikaan, oli hyvä opas ;) Käytiin tutkimassa Palacio de Bellas Artes, jossa on yks kerros Täynnä Diego Riveran seinämaalauksia, mä en tykkää niistä kauheesti, mut olihan ne aika näyttäviä, ku ne on niin järjettömän kokosia. Sielläkään ei saanu ottaa kuvia, tai olis saanu jos olis maksanu enemmän sisäänpääsystä... mut en lähteny sit siihen. Siel oli myös tosi hieno maalaus- ja piirrosnäyttely, Saturnino Herran, kannattaa ehkä käydä vilkasemassa jostain, jos tykkää Klimtistä, Gallén-Kallelasta tai Muchasta. Ja ite rakennuski oli mahtava. Siellä on kyl ihan kauheen paljon hienoja rakennuksia..
Ehkä taas riittää tält erää :) Onneks tutustuin eilen myös yhteen tyyppiin, joka järjestää retkii sinne Teotihuacániin. Se opastaa ne itte ja on opiskellu taidehistoriaa, historia ja kai antropologiaaki ni luulen, et kierros sen hoteissa vois olla aika paljon antosampi ku et olis menny sinne nyt kahestaan. Kaikes on aina joku hyvä puoli :) ja sit voisin suunnitella Fridan talolla käynnin samaan menoon, ku alkaa tuntee enemmän jengiä ni aina löytyy uusia mahollisuuksia ja jengiä joiden kanssa on kivempaa ja antosampaa tehä juttuja :)
Laitan tähän loppuun yhen typin, joka tuli vastaan kaupungilla, miljuunia ihmisiä, yks pulu :P Nii ja vuoria kotimatkalla, pääsin tällä kertaa tyhjän päälle istumaan. Oli tosi huikeet maisemat. Huomatkaa, että ku suurentaa kuvia ni noi vuoret näyttää karvasilta... siellä on kaktusmetsää :) Ja toi toisen vuorikuvan valkonen putkula ei oo mikään ränni, vaan silta, mitä pitkin just oltiin ajettu. Joskus on vaikee saada mitään käsitystä mittasuhteista, ku kaikki mitä näkyy on niin isoo ja kaukana, esimerkiks ne kaktukset mitä törötteli pitkin rinteitä oli varmaan ainaki 5 metrii korkeita pöllejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti