Tänään käytiin Margaretin kanssa essuostoksilla torilla. Tlacolulan kylään ajeltiin joku 20 minuuttia Oaxacan keskustasta laaksoo pitkin itään päin. Maisemat on kyl niin hienoja, vuoria joka puolella. Ku päästiin kylille asti, vastaan oli ehtiny ajella myös monta mototaksia, ne on huipun näkösiä vehkeitä :D Pitää joku kerta ottaa kyyti. San Felipessä niitä ei oo, koska niiden ajejut on rajotettu tietyille alueille, mistä ne ei saa poistua.
Se "tori" oli ihan järjettömän kokonen kompleksi, varsinaista toria ennen oli ehkä 5 korttelia kadunvarret täynnä kamaa.. ku pääsi perille varsinaiselle torille oli jo ihan pyörällä päästään :D Tarkotuksena oli siis ettiä meille essut.. essu on täällä kylissä kova juttu, niinku kohta huomaatte. Mä ajattelin kyl käyttää sitä lähinnä hommii tehdessä.. jos malttaa ku ne on nii ihkuja ;)
Melkein jokaisella vastaantulleella naisella oli essu. Hehe, koittakaa bongata kuvista joku, jolla EI olis ;) Yks myyjistä kerto, että sillä oli myynnissä about 20 erilaista mallia ja jokaista ainaki 10 eri väriä. Kyseltiin vähän essujen käytöstä ylipäänsä ku niit oli niin hulluna joka puolella, ja se kerto, että jokaisella naisella on tietty rahasta riippuen niin monta essua, ku on mekkoaki. Ne ostetaan aina sopiviks yhdistelmiks. Joskus naiset käy mekkokankaan kanssa etukäteen fiilistelemässä, minkälaisen essun ne sitte vois sen mekon kanssa ostaa, ku se on valmis. Monilla kylillä on myös oma malli, mitä ne kaikki siellä sitte käyttää. Essumyyjätär välillä alko osottelee jonnekki ja sano et "toi tyttö esimerkiks on Magdalenasta, ja toi sieltä ja sieltä. Aika hauskaa. Sama pätee hameen malliin, nuoremmat naiset ja tytöt ei enää välttämättä käytä mitään perinteisii vaatteita, mutta tuolla niitä kyllä näky kiitettävän paljon. Kenelläkään ei kyl ollu sellasia pulleita hameita enää, ne on alkanu katoo arkikäytöstä joskus viiskyt-kuuskytluvun jälkeen.
Mua rupes naurattamaan jossain välissä ku otin kuvia ja mietin et miten vois edes koittaa verrata katutunnelmaa tänhetkisen Helsingin ja ton torin välillä. Ei voi. Siellä oli niin hullun värikästä, et kasvitieteellinen puutarha ja eläinmuseon papukaijaosasto yhteensä ei pärjäis. Tietty pitää lisää siihen vielä ääniraita ja tuoksut. Yhessä kojussa myydään hedelmii, toisessa astioita, seuraavassa alusvaatteita ja vieressä grillataan kanaa, vastapäätä soitetaan cumbiaa, vähän matkan päässä chilenaksia tai salsaa ja siinä keskellä huitoo pari miestä jäätelön ja mangojen kanssa. Tää kuvalema pitää kertoa muutamalla sadalla metrillä.. Mahtavaa :) Ankanpoikasten myyjä veti niitä perässään tollasessa maitokoreista tehdyssä kärryssä ja aina välillä se juotti niille vettä. Aina välillä tuli vastaan tyyppi, jolla oli pari tipua muovipussissa, silleen et tyyppien pää vaan tuli ulos. Ne oli matkalla uteen kotiin kasvamaan.
Mä koitin saada mahollisimman paljon kuvia paikallisista naisista ja niiden vaatteista ja leteistä. Miehissä ei tunnu olevan paljookaan kuvattavaa :D haha, no joo, mutta ne hiihtelee kaikki perus suorissa housuissa, pitkähihasissa paidoissa ja olkihatuissa. Väkee oli välillä niin paljon et oli vähän hankalaa, mut sit ku pysähdyttiin syömään mamellaksia, jotka on pehmeitä tortilloita, joiden päälle kasattu erilaisia aineksia, riippuen mitä haluu.. papuja ja juustoa aina, ja sitte lisäks vaikka kanaa tai lisää juustoa. Nam. Se on niinku quesadilla ilman sitä kansitortillaa. Istuskeltiin siin, syötiin ja lähinnä vaan tuijoteltiin meininkiä ja ihmisiä. Ihmisbongauksen aatelia. Moni siisti juttu meni kyllä myös ohi, koska joku oli edessä salamannopeesti enkä saanu otettuu kuvaa.
Essuja siis löyty.. ja kaikkee muutaki. Oon tuskistellu mun kenkien kanssa ekaks sentakii et niist tuli hirveet rakkulat ja sit sen jälkeen ne on vaan ollu päivällä ihan liian kuumat, vaik ne onki ihan pikkukengät. Onneks tääl duunataan tosi paljon sandaaleita ja vihdoin löysin sopivat..liian monest mallist on joskus hankala valita.. vähä niinku karkkikaupas tai kirjastossa :P Oisin halunnu sellaset kierrätyssandaalit, mut ei sitte ollu kokoja ja niis on pohja autonrengasta, joten ne painaa varmaan kilon. Ei niil varmaan jaksas näit mäkii taivaltaa, ellei ottas kuntoilumielessä...
Kierrätyskassin löysin kuitenki, valkkasin sokerisäkistä tehdyn, niitäki oli vaikka kuin. Kassi makso 5 pesoo eli öö.. 30 senttiä ja sandaalit 160.. kybän verran. Hinnois on aika räikeit eroja, tuolla oli tekijät myymässä ni esimerkiks niitä kierrätyssandaaleita olis saanu 45 pesolla ja siellä käsityökauppahallissa ne makso 150. Toisaalta noita oli tuolla nakuttelemassa kasaan sellanen symppis vanha mies ja ne oli tosiaan naulattu ne pohjat kiinni ja on näkyny myös koneella ommeltuja, et on eroo myös tekniikoissa ja laadussa tietenki.
Ruokaa ei tietty vou unohtaa torist jos puhutaan... ostin grillatun kanan ja vihanneksia ja hedelmii ja sitte löydettiin miniatyyriterttutomaatteja, en oo ikinä nähny sellasia, laitan tähän kuvan helmikansalaisen kanssa, ni saa vähän mittakaavasta otetta :D halkasija on siis ehkä sentti. Ostin mä myös jonku vihreen vihanneksen, eikä oo hajuakaan mikä se on.. mut setä sano et se sopii keittoon, ni miksei.. aina kandee kokeilla :) Mut nyt tomaattiloppukevennys :D Tipahdan :D hahah
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti