Kertomuksia Mexicossa ateljesäätiön taiteilijaresidenssissä, Casa Totukissa vietetystä ajasta 28.12.2010-1.5.2011
torstai 30. joulukuuta 2010
Pau! Pau! Pam! Yö! Aaiiii - aiiiiiiih - aiii - aaiii! Hau hau hau! Auuuuu!
Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö :) tai siis iltahan täällä nyt on, mutta kun tulee pimeetä niin ulkona alkaa semmonenki pauke. Päivällä mä toivon, että se kuuluu pakoputkista ja pimessä, et se kuuluu ajoissa paukutelluista ilotulituksista ja tykäreistä :D niinhän se asia varmaan onki, mut ei voi olla ajattelematta pieniä pulleita machetemiehiä juoksemasa tuolla kujilla sombrerot päässä ja viikset väpättäen pyssyt kädessä. Hehe.
Aasi välillä kajauttelee ja koirat konsertoi :) Mä oon sitä mieltä, että jokaisen normimetelistänurjuttajan pitäs tulla tänne muutamaks viikoks kuuntelemaan milasta ääntä ihmiset oikeesti pitää. Suomessa ahistaa välillä ihan hulluna, ku pitäs huopatossuja pitää puol vuorokautta ettei kukaan nyt vaan häiriintyis. Missä maailmassa ne ihmiset oikeesti elää? Häiriköinnit on tietenki erikseen, mutta jos totutaan luonnottomaan hiljasuuteen, ni ei kai siitä voikaan tulla ku ongelmia. Mä tiedän ihmisiä jotka joutuu kuuntelemaan rasittavaa mökää jatkuvasti eikä sekään oo kivaa, mutta täällä tää mekkala tuntuu olevan niinku sellanen fyysinen olento, joka on ja velloo rauhassa vaan joka paikassa, eikä ketään häiritse.
Mä luulen että esimerkiks se joku nimetön naapuri, joka teki valituksen pari vuotta sitten meille siitä, että meillä "nauretaan" ja "puhutaan kovaäänisesti ulkomaan kielellä" ja "tanssitaan", ei todellakaan kuulunu kerrostaloon. Ja sillonhan ei ollu siis kyse juhlista tai mistään illanvietoista, vaan normista ilosesta keskustelusta ja asunnossa liikkumisesta, ei siellä tanssittu, mutta se omassa hiljaisessa päässään kehitti ilmeisesti kaikenlaisia villejä kuvitelmia siitä, mitä sen yläpuolella tapahtuu. Asiaanhan kuuluu tietty myös se, että koskaan se ei voinu tulla sanomaan meille, että sitä joku häiritsee, olishan se nyt ihan tavatonta että joutus kohtaamaan naapurinsa kasvotusten, vaikka olis kuinka paljon patoutunutta asiaa. Mistä voi tietää kuinka hyvin joku kuulu naapuriin, jos se ei sitä kerro? Argh :D Jos mä tietäisin kuka se on, mä keräisin sille kuulovammaliiton avustuksella matkarahat tänne, ni se ehkä rauhottuis vähän. Pau, paupaupau! Nii, ja jos täältä importtais jonku normi-ihmisen suomeen, ni totta hitossa se traumoja sais, niinku ne on ihan varmasti saaneetki. Annetaaks kaikille vähän enemmän hyväksyntää ja sallitaan pikkasen ihmiselämästä aiheutuvan puuhastelun ääniä tästedes jooko? Por favor? :) Auuuuuuu! Nii joo ja koirat sanoo espanjaks Guau, guau!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti