keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Missä on mun vesi ja vessapaperi?

Oaxaca 29.12.2010 Casa Totuk

Tääl ollaan :)

Helsinki vantaalla ekat kikatukset lähti, ku lentäjä ilmoitti nimekseen Martin Luther :D sen jälkeen sain nautiskella kahdesta saksanpainotteisesta lennosta, enneku pääsin ameriikkaan jonottamaan kolmen eri tarkastuksen kautta päsyy koneeseen, mikä tois perille asti. Viimeinen kone oli niin pieni, et hyvä että mahduin sen ovesta rinkka selässä sisään.  Matka oli pitkä ja turbulenssia sai nautiskella ainakin 6 untia siitä 15 mitä lensin, mut kai se on ihan ymmärrettävää ku kerran pitää hankkiutua 10000 metrin korkeuteen killimään noinki pitkäks ajaks.. et ei ihan ilman tuskia voi päästä perille. Mut kaikki meni tosi sujuvasti, yksinään ei osaa kiukutellakaan kenellekään vaikka olis kuinka kärttysä, ni hyvinhän se siis meni! :D

Oaxacaan tulin kymmenen jälkeen illalla ja otin taksin uusille mestoille. Pieni järkytys seki, ku oli pimeetä, kosteta ja jotenki sekavaa. Tiesin kyl ettei mikään viiden tähden lukaali oo tiedossakaan, mut olis se edellinen residenssivieras ehkä mulle voinu vettä ja vessapaperia jättää. jotenki tosi tyypillistä kuitenki, ehkä sekin on jätetty niitä ilman, ni on kivaa laittaa vahinko kiertämän. Onneks mul oli pieni pullo vettä ja pari nenuliinaa.

Jotenki tuli pieni ahistus siitä lähinnä, ettei täällä ollu ketään vastassa, ei voinu kysellä mitään. Toisaalta kelloki oli jo niin paljon et ei sitä mitää olis kyllä jaksanu paljoo tehdäkään. Nukkumaan siis..tutkin hetken alakerran kaappiin tungettuja rynttysiä lakanoita ja valitsin puhtaiman ja tein pesän ylälkertaan, ku siellä oli vähän vähemmän kostee ilma. Nenä meni saman tien tukkoon ja toivon etten oo millekään allerginen, et ei tarttis ettii uutta pesää.  Sitte sain vihdoin puhelun läpi aidille ja ihmeteltiin hetki mihin mä oon joutunu :P

Aamu oliki sitte jo paljon parempi :) heräsin kukonlauluun ja katoin ulos ikkunasta ja siellä käveli aasi ylös mäkeä just mun ikkunan kohdalla. Aurinko paisto ja menin ulos istumaan ja näin saman tien kolibrin syömässä kärsimyskukasta mettä :) tuli mieleen se kärsimyskukka mikä mulla on kotona kuoleman kielissä, se on samanlainen.. olis pitäny tuoda se tänne. Pihalla tapasin myös kaks vuokranantajan tyttären kolmesta Meksikon karvattomasta koirasta. Ne on niin hassuja.

Nyt tapasin just vuokranantajan ja käytiin läpi vähän juttuja, edellinen asukki ei ollu päästäny siivooja tänne sisään koko sinä aikana kun se oli täällä ja silt tosiaan näytti. Se oli vakuuttunu, et ne varastaa siltä kaiken. Kiva homma, mutta se on aiheuttanu sen, että kaikki alakerran lakanakaapin sisällöt on homeessa. Kaikki vaihtoon ja klooria kaapin niskaan, ei kai sitä muutakaan voi, mut onneks noi siivoojat tekee sen kyllä, kunhan mä ostan aineksia millä putsata. Mä en vaan tajua et jos on tällanenki mesta mihin pääsee, miks ihmeessä ei voi käyttäytyä ku ajateleva ihminen. Se oli myös jättäny kaikki peitot ja viltit ihan saastasina tonne sänkyihin , likasii sukkii tuolille ja kaikkee paperilappua ympäriinsä.. ei siis todellakaan oo itekään siivonnu mitään. Rasittavaa. Taidan joutuu vähän kirjotelemaan uusia ohjeita ihan noin niiku periaatteesta et miten ihmisten tulis käyttäytyä silonKIN ku ne ei oo kotona. Tai.. mä en haluu tietää millanen hima sillä tyypillä on, tai edes kuka se on. Grr.

1 kommentti:

  1. Moi matkalainen!

    No hyh hyh mikä asukki siel on ollu. Tulee mieleen muistoja siitä yhdestä vaihtarista, joka asu Ilmarinkadulla... Onneks sä saat kämpän taas kukoistamaan, ja siivoojat! Kiva asenne toikin, että kaikki pöllitään. Mitäköhän se on siellä säilyttäny?

    Sul on ihan mahtis oma positiivinen asentees, vaik noin rankka alkumatka. Onks siel lämmintä?

    Hali!

    -satu

    VastaaPoista