Lähettiin matkaan aamulla urbano-vanibussilla Oaxacasta aamulla. Reitti on melkein sama mitä Margaretin kansaki ajettiin mut rantaan menee tästä kolme eri tietä ja tää oli eri ku viimeks.. vielä kiemuraisempi ku edellinen :D Maisemiltaan yhtä hieno, ehkä vähän trooppisempi fiilis, sen toisen reitin varrella ajeltiin enemmän matkaa vuoren ihan yläosissa ja siel oli aika karua, nyt oli vehreempää, vaikka arveltiin toisten matkalaisten kanssa meiän korkeudeks noin 3000 metrii merenpinnasta.. pilvissä ajettiin siis, kirjaimellisesti :) Mitä mestojaaaaaaa! :) Kannatti huojua kieppuraisella tiellä taas kuus tuntii, koska en kyl tiiä onko mitään parempaa, ku ilmanen lintsin vuoristoratakyyti tyynenmeren ranta-aalloissa... ehkä ei oo :)
Matkan varella pysähdyttiin kerran et pojat pääs pissille, toi kuva missä on ovi auki on siis kuva vessasta ;) Sit toinen paussi pidettiin puolimatkassa et voi tytötki vessiä ja ostaa vähän evästä, ku se tosiaan kesti jonku kuus ja puol tuntii se ajelu. Se oli just siellä korkeimmalla kohalla ku ylitettiin vuori. jeesusapteekki ja terveyskeskus oli aika symppis.. Mu en tiiä miten symppistä olis asuu siellä eristyksissä.. aika hurjaa, maisemat on huippuja mut eipä siellä kyllä paljoo mitään muuta sitte ookaan.. jos ettii hyvää mestaa mis ei mikään häiritse ni sinne sitte vaa! :D Mulle ei onneks tuu huono olo autossa mutta en kyllä koskaan oo ajellu semmosella kiemuratiellä.. ku varattiin hotellia, se Mariana sano että se ottaa aina kaks matkapahoinvointilääkettä ennen ku se astuu vaniin.. aika moni tekee niin, on se sen verran hurja serpentiinitie.
Oltiin iltasella perillä ja saavuttiin hotelliin josta oli aivan mahtavat maisemat alas rantaan, tehtiin pieni tutkimusmatka heti ja laskeuduttiin ihmettelemään aaltoja sellasia pieniä kapeita ja piiiiitkiä portaita :D ja tietenki siellä oli kuuma ku pätsissä ;) Ilmastoidusta taksista ulostuleminen oli aika mielenkiintonen kokemus Pochutlassa.. kokonaisvaltanen lämpökosteusaaltohyökkäys. Tää eka ranta oli siit hotellilta vasempaan ja sen nimi oli San Agustinillo. Tosi rauhaisan olonen ,vaikka siellä oliki nyt enemmän jengiä ku normaalisti, koska kaikki Meksikolaiset haluu mennä rantaan ku tääl on pitkät pääsiäislomat. Kaks viikkoa vapaata.. Ja jos kerran on lähimaastossa tollasia paikkoja mihin mennä, ni miksei :) Toistaseks toi alue on aika neitseellinen, ei siellä oo yhtään isoa hotellia edes (vielä.) Muutama luddempi hotelli ja sellasia erillisiä majoja, hosteleita ja hassuja telttakerrostaloja :D Telttoja parissa kolmessa kerroksessa siis.. kaikkee sitä... mut toisaalta se ranta vilisi sellasia aika isojaki rapuja yöllä, et ihan hyvä varmaan päästä vähä irti maanpinnasta yöks.
Fer oli ollu siellä hotellissa missä meki sit oltiin. Sen nimi oli Casa Pan de Miel :) Sen omistaa sellanen ranskalainen vanhempi nainen, Anne Gillette ;) Juu oikea Gilletten partateräperillinen :D Mukava tyyppi, se hengaili siinä ulkona ihmisten kanssa melkein kaiket päivät ja asu ite myös siellä. Sit siel oli töissä sellanen Uruguaylainen Mariana joka oli kans tosi kiva. Oltiin pari ekaa yötä ihan normihuoneessa ja sit jäätiin vielä kolmanneks ja koska se oli täynnä, ne anto meiän asua sit sen vikan yön niiden "kirjastossa" se oli sellanen lähinnä omistajan tuttavien käytössä oleva huone mitä ne ei normaalsti edes anna "hotellivieraiden" käyttöön, mut me oltii vissiin nii ihkui et ne sano että voidaan hyvi olla siellä. Se oli myös paljon halvempi sit ku se eka huone, mikä oli tosi jees :) Mut nyt vähän maisemaa uima-altaalta ;) Siel altaalla muuten hengas koko ajan juomassa ja peseytymässä mustia Zanate-nimisiä lintuja, ne oli hauskoja ja piti mahtavaa ääntä :D
Hotlan keittiön vieressä kasvo avokadopuu.. kuinka kätsää! Sit siinä terassin alapuolella oli puissa valtavia pesiä.. kai siellä mehiläisii asu, en kyllä nähny yhtäkään mikä oli perisn kokoon nähden aika erikoista :D
Sit seuraavana päivänä mentiin Mazunten puolelle rantaan tutkimaan paikkoja, se on vähän "isompi" paikka m,ut eipä siinäkään oo kylillä ku muutama katu oikeestaan, paljon pienii putiikkeja mist sai ostaa rantakamaa, paljon mekkoja ja hippitavaraa :D Mazunte on vähän relampi ja hipimpi mesta, aika erilainen ku se Puerto Escondido, se oli jo ihan niinku kunnon kaupunki. mazuntes ja tuolla oli must paljon kivempaa ku siel on toistaseks tosiaan viel niin pieni meininki, vaikka sinne meneeki joka vuos aina enemmän ja enemmän jengii.
Talot oli aika pitkälle sellasia hökkelityyppisii, mietittiinki et sinne vois vaa muuttaa ja rakentaa jonku hökkyrän jonnekki metsään, ei paljoo tarttis mitää, katon nyt ehkä vois joidenki tikkujen nenään pykää ku sielläki joskus sataa ;) Matkan varrella (10 min.) hotellilta mazunten biitsille oli myös yks kuivan näkönen mörskä myynnis, mut siel tontilta on varmaan merinäkösla sinne toiselle puolelle et ei paha ;) Ja sit toi hostellitalo antaa aika hyvän kuvan millasii rakennuksii siel oli, ilmavaa meininkiä :D Yhen baarin seinään oli maalattu tollanen rento mezcalmies..
Mazunte on Meksikon kilpikonnamesta, siellä on kilpikonnamuseo ja semmonen kilpikonnatarha ja ne kasvattaa niitä siellä. Onneks edes jotkut kaverit pääsee takas mereen ku ei se ollu mikään kauheen iso paikka ja mulle nyt tulee muutenki missä tahansa eläintarhassa vähä ikävä fiilis.. ei ne siellä tykkää olla kuitenkaan. Mut olipahan sööttejä pikkukonnia :)
Micheladaa piti tietty maistella Mazuntessaki, vaikka tuoreist sitruunoista tehty limonaati oli kyl paras rantsujuoma. Mut kyl toi Pacíficobisse sopi kuitenki parhaiten tähän tilanteeseen :) Mmmmm. Toi kalastusvene, mikä on tossa kuvassa rannalla, teki sydäritemput :D Se oli siellä kauempana merellä, käänty kohti rantaa, otti sikana vauhtia ja päräytti suoraan tohon mestoille varmaan 15 metriä rantaviivasta mäkee ylös.. se pysähty tohon, parin metrin päähän tosta rantaravintolan pöydästä. Oli se tainnu tehä sen ennki, ku ei menny päin, mut niiden pöydässäistuneiden ihmisten naamarit oli kyl näkemisen arvoset, mä olisin varmaan hypänny penkkaan jos oisin ollu siinä, ku kelasin et se menee ihan takuulla päin :D Hulluja!!
Se Mazunten ranta oli kaksosanen, eka iso ja sitte perään pienempi ja selkeesti viel hipimpi biitsi. Aallot oli joka paikassa ihan valtavii ja hienoja... Uiminen oli vähän niinku olis käyny ilmaseks tosi märässä vuoristoradassa. Ei ne kuvissa näytä niin valtavilta mut oli korkeutta varmaan isoimmissa rulaadeissa kolme metriä ehkä, vaikee arvioida, mut heittämällä meni pään yli ku oli seisomassa pohjassa.. mis ei kyl seisoo pystyny, koska heti tuli seuraava aaltorulla joka kuljetti sopivasti ylös rantatörmäälle muutaman metrin suoraan :D Matkustin rullalla siis takas rantaan ku tulin pois. Ihan mahtavaa!
Ja missä on aatorulaadi, siellä on surffaaja :)
Taas piti sit kuvailla vähä tipuja ja muuta... ne on vaa nii nättejä. Sit palattiin myös toisen kerran sinne San Agustinilloon vaikka portaiden kiipeeminen huippuhelteessä oliki aika kuolettavaa :D Onneks on viuhkoja.. eikä ollu kiire ;) Siellä oli tosi hienot rantakalliot minkä välistä tursuili nousuveden aikaan hienosti aaltoja.
Ja mitäs sitte vielä keksis.. :D tulee mieleen koko ajan kaikkee lisää, täst taitaa tulla ihan loppumaton päivitys :P Mä menin sit vielä vikana päivänä just ennen kotimatkaa sinne San Agustinilloon käymään itelkseni, hellekävelystä ei vissiin vaa sit saa tarpeekseen... Oltiin hengattu vaan siellä rantsussa ja onhan siinäki kylässä ihan yks kokonainen katu :D Siel ei ollu oikeen mitään muuta ku yks käsityöläisten kauppa ja rantaravintoloita vieri vieressä ainaki varmaan 15.. Näytti olevan pariki mestaa joiden nimet viittas kalastusparatiisiin ni sinne kandeis varmaan mennä jos kiinnostaa kalastella isoja kavereita:)
Huhhun.. varmaan jäi vaikka mitä kertomatta mut onneks on paljon kuvii :) jos lopettelis ja pistäis muutamat tunnelmapläjäykset uima-altaalta.. Mmm.m Nii joo ja pari otosta takastulomatkan sumuisista vuorimaisemista, on ne nii hienoja ettei saa niitkää unohtaa! Kolariki nähtiin muuten, mut onneks näytti siltä et kenellekään ei ollu käyny mitään, ne tiet on tosiaan aika hurjia ja sit jengi ajelee liian kovaa, ite sentään säästyttiin ehjin nahoin, mutta on ne vanikuskit sahannu sitä tietä niin sata kertaa et ei kai niille usein mitään tapahdukaan, vaikka ei siin mitää voi tehä jos toinen ajaa päin... en ehkä ite haluis ajella siellä ihan heti ellei olis pakko.
Vuorimaisemaa siis vielä, toi futiskenttäotos on vähä heilunu mut onneks sain sen otettuu.. vauhti oli aika kova ja jäi monta hyvää maisemaa kuvaamatta ku aina oltiin menty jo ohi tai sitte oli joku pusikko tai puu edessä :D Mut joo, hauskaa et siel keskellä ei yhtäänmitään oli yhtäkkii jalkapallokenttä.
Nii joo! Maisemat tosiaan muuttuu aika radikaalisti sit ku tulee vuorten tälle puolelle. Paluumatka kestiki sitte kauemmin ku osu tielle kaks aika isoo rajuilmaa, sato myös kahesti rakeita, tuntu ihan hullulta mut näköjään niitä voi sadella ihan missä vaan. Ku oltiin lähempänä Oaxacaa jo ni iski sit ihan hirvee ukkonen, kuski ajo hullun kovaa välillä ni se oli vähän jännää.. ku sato niin paljon ettei nähny mitään mihinkään suuntaan. Tosi hienoja salamoita oli miljuuna kans.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti