Hmm... taas mulle tehtiin oharit, pitäs vissiin vaan tottuu tähän mañanameininkiin ja olla uskomatta ketään tai mitään kun puhutaan et tehään jotain. Piti mennä ulos perjantaina ja lauantaina tuli Mexico-Paraguay karsintaottelu.. olin ihan satavarma että jengi menee kattomaan sitä jonnekki yhessä... mut kappas, kukaan ei vastannukaan viesteihin. Jäin sit himaan (argh) ja tuijotin sen matsin ja netistä sata leffaa..tein soppaa...piinasin kamuja chatissä ;) jne... et ei hirveesti mitään ihmeitä oo tapahtunu. Tai no, mangot on kasvanu mun puussa ;)
Tänään lähin kaupungille harhailemaan itekseni, ku tuli sellanen olo et vaan höperöidyn muuten. Piti myös käydä keskustas pankis hakee rahnaa (ku ei täs oo pankkii missää) ja ostaa puhelimeen lisää puheaikaa. Tutkin samalla vähän kangaskauppoja yhtä duunii ajatellen, mut niis on niin paljon tavaraa (lähinnä sellasta mitä en eti :D)et tulin takas himaan ilman matskuu :D Ei pysty, parempi mennä toisen kerran uusiks kun on miettiny asiaa vähän viel lisää :D
Kauppahallista tarttu mukaan puol kiloo järjettömän hyvää pavuista siin paikanpääl jauhettuu kahvii.. mmmm. Ja iso punavihree mango, niit on aika montaa eri lajiketta.. m-mmm :) Ei sit muuta tullukaa ostettuu. Toisaalta, pointtina oliki se, et häivyn täältä kämpiltä, et ei ollu tarkotuskaan tehä mitää suurii hankintoi.. alkaa kuitenki vähän turtuu jo kaiken paljouteen ni ei tuu ostettua vahingossa mitään hölmöö.. ku kaikee tekis vähä mieli kuitenki saada. Kamu saapuu suomesta parin viikon päästä, ni voidaan sitte yhes tehä täsmäiskuja kaikiin hyviin mestoihin ja ostaa vaikka koko kaupunki tyhjäks :) Yksin ei vaan oo kiva tehä paljon mitään (tai näin mä oon päätelly et mun mieli toimii) mut voin tarkkailla varastoon kaikkee siistii mitä kandee käydä kattelemassa :D
Nyt istuskelen täs portailla ja juon uutta kahvia.... hyvää.. ja Jacarandapuu heittelee mun päähän kukkasia. Kai ne asiat vois ankeemminki olla ;) On menny tosiaan vaan paljon enemmän aikaa siihen et tutustuu jengiin, ku aluks kelasin.. tai en mä ees mitään kelannu :D Mut syytän omista sosiaalioireiluistani tän mestan sijaintia.. kiva jos on jonkun kanssa tai vaikka perheen mut tosiaan tää on niin eristyksissä, et ei oo mitääääääään tekemistä ellei lähe jonnekki kauemmas. Lähellä on vaan muurien ympäröimiä taloja ja aaseja.. vuohia... hmmm. Ja joku tietenki kelaa et "no miks et mee yksin" No menkää itte, must on tosi turhaa pyöriä yksin jossain mestoilla kun ei sitte oo ketään jonka kanssa jakaa niit asiota. Ja oonhän mä ollu vaikka missä jo.. mut se perus kaverimeininki on täl reissul jääny vähän pimentoon. Vaikka onhan tässä vielä aikaa vaikka mihin :) Onneks! Et vaik olis kuinka tylsiä hetkoja toisinaan ni ei niin tylsää oo ollu et suomen talveen olis ikävä tullu ;)... mietin myös koko ajan et miten tänne pääsis takasin...
Kotimatkalla näin puunlatvassa Mexicon kansalliskaverin.. tai en edes tiedä onko se, mutta ainaki lipussa on kotka :) Komee ilmestys, siellä se jotain iteksen huuteli, varmaan sano mulle et älä valita siin... suu kii sosiaalivajeinen matkaaja, et oo tyytyväinen, ku kerran oot mun mestoilla ;) Hahhah. Ja oonhan mä :D Ja onhan mulla paljon täällä näit pienii kavereita.. millinkokoset minimuurahaiset tykkää hengaa kahvinkeittimessä.. ja mehiläiset tykkää jacarandankukista.
Me ollaan sosiaalisia eläimiä, ei sille mitään voi. Olen ajatellut ihan samoja asioita ja tuntuu niin tyhmälle valittaa siitä kun ei oo kaverii jonka kanssa jakaa näitä kokemuksia kun kuitenkin on ihan tyytyväinen ja iloinen kun näkee ja kokee kaikkea. Mutta, jotain puuttuu kun ei voi siinä hetkessä yhdessä jonkun kanssa ihmetellä. Mua ärsyttää vielä omassa tilanteessa se että mulla ei ole natiiveja tuttuja/kavereita whatever vaan kaikki joiden kanssa jotain voi tehdä on itsekin ulkomaalaisia (vaikka toki asuvat täällä ihan vakituisesti). Haluais päästä enemmin sisälle. Se on mun agendalla kun palaan lomalta takas tänne.
VastaaPoistaHauskaa loppureissua!
Voi että toi on tuttu tunne! Silloin joskus kun olin Pietarissa ja sen jälkeen vielä vuoden Kajaanissa. Vaikka Kajaanissa oli pari kaveriakin. Mutta silti. Sosiaalisia eläimiä todellakin olemme! Hali Suski!!
VastaaPoista